Sunnuntai oli vauhdikas. Iltapäivästä Lee tuli Noelin seuraksi. Haron vieraili meillä iltäpäivästä. Illalla tulivat Charles ja Rachid meille syömään. Tajolla oli suomalaista perunamuusia ja kotitekoisia lihapullia. Rachid on uusi tuttavuus meille. 27 vuotias nuori mies joka työskentelee rannalla, kaupaten lasipohjavene matkoja kaloja ihailemaan ja snorklaamaan. Hän kertoi ennen harrastaneensa punttisalilla lihasten ja voiman kasvattamiseta.  Harrastus kuitenkin jäi sen vuoksi, että se vei niin paljon rahaa. Itse punttisalin vuosimaksu on vain 200 Ksh (2 euroa), mutta se RUOKA määrä mitä hän tarvitsisi on aivan liian kallis hänen ostettavakseen, joten nyt hän ei voi treenata! Hullunkurista meidän ajatusmaailmassa, mutta ei täällä.

Kuvassa vasemmalla meidän perhe(jos et arvannut), Charles ja Rachid, Lee on keskellä edessä .

Rachidin kädessä oleva kookos oli meidän pihan palmusta. Edellispäivänä eräs työmiehistä kiipesi ilman apuvälineitä korkean palmun lehvistöön, pudottamaan kypsät kookospähkinät alas (etteivät ne tipu kenenkään päähän). Runsaasta sadosta ilmaisen lounaan sai kaikki talon asukkaat sekä työntekijät. Uskomattoman hienoa miten ihmiset kookosta käyttävät. Tuo kädessä oleva on Naji. Kookoksella on ikäänkuin kolme eri astetta kypsymisessä ja sen käytössä. Ensimmäistä astetta kutsutaan madafu. Silloin pähkinä on hyödyksi vatsalle, se ikään kuin puhdistaa vatsaa ja suolistoa. Kirkas neste sisällä on juotavaksi ja valkoisen lihan voi kaivaa syötäväksi. Madafun tunnistaa siitä kun pähkinää ravistaa, eikä sisältä kuulu veden liikettä (pähkinä on silloin täynnä ”kookosvettä”). Toinen aste on naji (=coconut). Naji vaiheessa pähkinää käytetään ruuanvalmistukseen. Sisällä oleva vesi ei ole enään niin herkullista kuin aivan nuoressa pähkinässä. Valkoinen hedelmäliha kaavitaan tai raastetaan pähkinästä ruuanlaittoa varten. Tavallisesti valmistetaan kookosriisiä tai kookosmaitoa. Kolmatta vaihetta kutsutaan mbafa (copra). Pähkinä ei sisällä silloin vettä. Mutta pähkinä on hyödyllinen kookosöljyn valmistukseen. Hedelmäliha käsittääkseni keitetään veden kanssa ja siitä valmistetaan öljyä, ravitsemaan ihoa ja hiuksia. Ajatella kuinka mahtavaa hyötykäyttöä! Nämä tiedot minulle antoi siistijämme Chengo Zuma. Kuvassa Noelin kädessä on Madafu vaihe, eli raikas herkku!

Maanantaina heti aamusta kävimme Noelin kanssa hakemassa ruokatarvikkeita ”keskustasta”. Chapattia valmistimme  jälleen hyvällä menestyksellä. Jos haluat kokeilla...

Chapatti (ohje Mercyltä)

noin 25 kappaletta

2 dl kuumaa vettä

3 dl haaleaa vettä

noin 5 rkl öljyä

2 rkl suolaa

1 kg jauhoja (täällä käytetään vaaleita tai tummia.)

Sekoita vedet, öljy ja suola keskenään. Lisää jauhot vaivaten. Jatka vaivaamista pöydällä jotta taikinaan muodostuu sitko. Valmiin taikinan tulee olle kuin pehmeä leipä taikina tai pizza pohja. Jaa taikina 3 osaan. Kaulitse osat lelvyksi ja levitä ohuelti öljyä pintaan. Leikkaa veitsellä levystä noin 3-4cm levyisiä siivuja. Kieritä siivut rullalle. Kaulitse rullat jauhon avulla (noin 20-25 cm halkaisijaltaan) OHUEHKOIKSI, pyöreiksi levyiksi. Paista molemmin puolin ensin ilman öljyä! Pintojen paistuttua lisää kevyesti öljyä ja paista vielä hetki. Voit halutessa pinota chapatteja pannulle päällekkäin alimmaisen paistuessa (en itse tee niin, mutta kai siitä olisi jotain hyötyä sillä ”ammattilaiset” tekevät niin). Pinoa valmiit chapatit lautaselle MUOVIPUSSIN SISÄÄN jossa ne pysyvät pehmeinä. (Liika öljy sekä öljyn käyttäminen pannulla ennen kuin molemmin puolin leipä on paistunut kovettaa chapatin.)

Maanantai aamusta meillä kävi pesemässä pyykkiämme Josef. Eräs tuttavamme joka oli pahoissa ongelmissa työttömyytensä vuoksi. Ainoa apu jolla häntä voimme tukea on palkata hänet pesemään pyykkiä, hän on ammatiltaan pyykkäri. Mukava, kahden 1,5 vuotiaan tyttön isä, joka koittaa etsiä perheelleen ruokaa. Viime viikolla perhe ei ollut saanut vuorokauteen ruokaa. Josefin silmistä saattoi nähdä surun, kun tilanne oli toivoton. He saivat häätöuhkauksen kodistaankin, koska vuokra oli 4 kuukautta rästissä. En tiedä mikä tilanne nyt on, sillä kovien ponnistelujen jälkeen hän löysi töitä täältä Daradista, rakennusmiehenä.

Koska avun tarvitsijoita ja rahan pyytäjiä on niin paljon, olemme tehneet säännön, että vieraille emme rahaa anna ja jos mahdollista tuttaville maksamme palkan jostain pienestä työstä. Näin heilläkin on mahdollisuus säilyttää arvokkuutensa.

Alkuvuoden kahakoiden jälkeen täällä Keniassa on kova työttömyys ja siitä johtuva  kärsimys. Jo moni on kertonut kuinka he eivät tiedä enään miten selviytyvät vuokristaan, kun ruokaakaan ei ole rahaa. Esimerkiksi eräs perhe jonka isä on taitava mekaanikko ovat ongelmissa, sillä isä ei löydä mistään töitä. Perheen nuori äiti istuu kello kahdesta ilta kuuteen kadun varrella noin vuoden vanhan poikansa kanssa myyden grillattuja maisseja. Yksi maissi maksaa hänellä 20-25 Ksh (20-25 senttiä). Itse hän maksaa raaoista maisseista 15Ksh. Eräänäkin iltana hän oli saanut myytyä vain 2 maissia, ajatelkaa päivän palkka oli noin 10 senttiä. Voi, miten sydäntä raastavaa on joskus näitä ihmisiä seurata ja yrittää rohkaista vain jatkamaan.

Iltapäivällä saimme olla Charlesin vieraana hänen kotonaan. Hän kutsui meidät ja Korkatit illalliselle, ja valmistikin peri afrikkalaisen ruuan. Perunaa, sipulia, arrowroot sekä vihreä banaania, keitetään. Joukkoon lisätään tomaatti ja kaikki muussataan soseeksi. Lisukkeena oli paistettua, kaali-pinaatti-tomaatti-korianteri-porkkana-sipuli-paprika silppua. Ja miedän chapattia. (kuva alempana)

Ensimmäisessä kuvassa on Chalesin uusi koti (4 pientä huonetta ja keittiö)

Noel ei juurikaan illallisesta, eikä meidän seurasta välittänyt, pihalla nimittäin leikki noin 15 paikallista lasta josta riitti seuraa hänelle. Kilpajuoksua, jossa kyllä Suomi poika jäi pian kierroksella! Sitruunapuuhun kiipeilyä ja autonrenkaan pyöritystä.

Täällä kylässä olisi mukava kuvata erilaisia tilanteita joita ihmisten arjessa eteen tulee. Värikkäisiin afrikkalaisiin kankaisiin verhottuja naisia kantamassa vesikanisteria päänsä päällä, lapsia leikkimässä, paikallisia taloja jne. Valitettavasti suurin osa Charlsin naapurustosta on muslimeja. Sillä he eivät pitäneet ollenkaan, että valokuvasin heidän lapsiaan, aikuisiin päin en uskaltuanut edes kameraa suunnata. Heillä on kummallisia taikauskoisia uskomuksia valokuvaamisesta. Terttu mainitse jotain paholaisen silmästä.En tiedä mitä he oikeasti uskovat, mutta äkäisiä olivat kun kamera kaulassa lähistöllä pyörin. Joku haki jopa lapsensa pois luotamme kun huomasi, että otan kuvaa. Erään talon ovensuulla istuskeli vanha nainen kauniine afrikan kankaineen, hänellä oli kauniit ajan muovaamat kasvot ja PILOTTILASIT aurinkolaseinaan, harmillista, että hän vihaisena katosi sisään minut huomatessaan.

Ilta kului nopeasti. Charles kertoi lapsuudestaan ja kiinnostavaa oli kuulla myös paikallisista käärmeistä. Täällä Keniassa on monia myrkyllisiä jopa tappavia käärmeitä, myös alueilla jossa liikumme. Itse, emme ole tällä reissulla yhteenkään onneksi törmänneet. Charles neuvoi paikallisen tavan jolla ihmiset käärmeen purtua estävät myrkyn leviämisen. Raaja pitää sitoa todella tiukasti heti kolmesta kohtaa (esim. jos purema tulee jalkaterään pitää ensimmäinen kiristysside laittaa nilkaan sitten sääreen ja vielä komas reiteen.) Täällä käytetään myös sellaista mustaa kiveä joka painetaan puremakohdan päälle ja kivi imee myrkyn pois. Kuulemme erittäin toimiva. Emme ole näitä kiviä täällä nähneet myytävän, mutta viime blogissa taisin kertoa, että Tilantit tiesivät Lamun suunnalla kiviä myytävän...vai missä se oli, täytynee tarkistaa. Toinen neuvo Charlesilta oli imea myrkyä pois.

Eräs myrkkykäärme täällä, ei kovin iso, on erittäin vaarallinen. Sen myrkky tappaa noin 10 minuutissa. Eräs mies joka piti krokotiili-ja käärmefarmia täällä Dianilla teki itsemurhan niin, että antoi kyseisen käärmeen pistää häntä. Melko suuri intohimo saa käärmeitä kohtaan olla, jotta ottaa tietäen myrkyn tuoman tuskan itseensä.

Lisää tunnelmiä illasta ja ympäristön tarjoamista herkuista banaania, mango- ja papaijapuu, sekä sitruuna puu.

Tiistaina matkasimme matatulla rannalle. Käristelimme itseämme hiekkalinnoja rakennellen ja sitten ravitsimme itseämme pizzalla ja shusilla Nomandilla. Tutustuimme omatekemiä koruja myyvään masaihin. Hänen nimensä on Lasarus ja hän on kotoisin Samburusta. Siellä hänellä on kaksi lastaan, toinen heistä on lähes 4-vuotias poika Nuel. Hän on saanut nimensä setänsä Manuelin mukaan. Suuren suosion Suomessakin saavuttanut Noel nimi on nähtävästi suosittu myös masaiden keskuudessa sillä Lasaruksen poika oli jo toinen masai poika joka nimi on Noel tai Nuel. Lasarus oli valmistanut upeita perinteisiä sekä ”uusia malleja” masai koruja. Tavallisesti naiset tekevät masai korut, mutta tämä mielettömän taitava ja upeaa jälkeä tekevä mies valmistaa kaikki myytävät korut itse. Hän kutsuu itseään taiteilijaksi. Miellyttävää on myös se, että hän puhui todella hyvää englantia. Tilasimme häneltä koruja tuliaisiksi.

Vapaapäivien jälkeen on jälleen arki rullannut normaalisti. Eilisen, keskiviikon ahkeroimme aamu 7 lähtien. Tämän päivän kuulumiset olettekin jo kuulleet. Noel tuli juuri suihkusta, Toni tiskaa keittiössä. Maanantaina lähdemme Masai Maraan. Alunperin Tansaniaan suunniteltu matka kariutui hurjiin summiin. Toivottavasti voimme nauttia naapurimaan kauniista savanneista toisenkerran.

Voi, melkein unohdin kertoa, että viimeviikon perhekuva onnistui odotetulla tavalla. Peri Afrikkalinen kuva, taustoineen ja aivan pieleen menneineen rajauksineen. Mukava muisto Keniasta.

Noel myös ilahdutti viimeviikolla. Olimme hänen kanssaan altaalla, kun ravintolaan odotettiin 20 valtionvirkamiesta lounaalle. Auton kaarrettua portille, portilta alkoi kuulua suloisella pienen pojan äänellä ”Karibuni!”. Noel toivotti uikkareissaan kaikki vieraat tervettulleeksi kätellen ja tervehtien! Ihmiset olivat ihastuksissaan.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Lala salama!

seuraava >

< edellinen