Rannalla oli tavallista enemmän ihmisiä nauttimassa sunnuntaista sillä muslimit juhlivat Mekkaan vaelluksen päättymistä.


Siistijämme Cengo suositteli meille myös sunnuntaisin olevaa juhlaa Two Fishesillä. Joka sunnuntai ravintolaan kerääntyy ihmisiä kuuntelemaan paikallisen muusikon Kimin konserttia sekä katsomaan perinteisiä Afrikkalaisia tanssiesityksiä ja akrobaatteja. Emme vakuuttuneet paikan tarjonnasta niin, että voisimme suositella sitä kenellekkään.


Noel osti 25 shilinkillä itselleen ilmapallosta väännetyn juhlahatun. Mielipaha oli kovin suuri kun osa pallosta pihisi kasaan muutaman päivän kuluttua.

Maanantaina lähdettiin liikenteeseen perheenä. Kävimme tapaamassa hieman kauempana olevaa tuttuamme Kennedyä. Meidän jutustellessa hänen pienessä kodissaan Noel seikkaili lähiympäristössä. Vaikka olemme kieltäneet häntä lähtemästä lähettyviltä minnekkään, maailman mielenkiinto vetää häntä kuin magneetti! Sydän rinnassa puristuen, kauhuissani etsin häntä sokkeloisten talojen välistä, huutaen hänen nimeään, kysyen vastaantulijoila...eikä kukaan ollut nähnyt pientä blondia. Lopulta kaksi mamaa osoittivat minulle huoneen jossa karkulainen katseli onnellisena elokuvia erään perheen kanssa. Ensimmäinen karkureissu hänelle ei riittänyt, vaan toisenkin kerran oli kokeiltava, nyt jo viisastuneena suuntasimme etsinnät paikkoihin missä saattoi kuvitella olevan tv. Uteliaisuudessa ei sinänsä ole vikaa, mutta kun sen päästää valloilleen Ukundan kylässä joka on suuri ja jonne eksyy helposti, tuo luonteenpiirre voi olla jopa vaarallinen. Lisäksi aina on vaarana se, että joku paha susi hukka nappaa pienen poikamme.


Illalla luoksemme saapui maistelemaan lasagnea Carolyne, Paul ja Joyce. Kaikki olivat herkullisesta ”ensikosketuksesta” niin innoissaan, että halusivat reseptin Italian herkkuun.


Kuvassa Carolyne (edessä vasemmalla), takana Joyce, Paul ja Toni

Tiistaina ei tapahtunut muuta mainittavaa kuin, että löysin Guessin kengät kiertävältä kenkämyyjältä (secon hand) 700 Ksh (7 euroa).


Aiemmin olen maininnut kuinka olemme olleet tuskastuneita takapihan ravintolasta kantautuvaan musiikkiin, pää asiassa aina itseään toistavaan paikalliseen popiin. Paulin vinkistä, poltimme heille lahjaksi levyllisen mielimusiikkiamme. Tosin kaikki suosikkimme eivät julkaisuun päässyt, sillä luulemme, että rauhallisemmat laulut esim. Radiohead tai rockimpi Oasis ei paikalliseen kuuliakuntaan ”uppoa”. Iloksemme kuuntelivat levyä muutaman kerran.


Illalla olimme niin uppoutuneita asunnon etsimiseen netissä, että unohdimme illalliskutsun Paulin luoksi. Hänen soittonsa muistutti meitä, ja saavuimme syömään vain kaksi tuntia myöhässä! Ilta oli kuitenkin herkullinen, opettelimme hieman perinteisiä laulujakin Paulin ja Janen kanssa.


Paulin koti

Keskiviikkona lähdimme ”töihin” jo kello 7 aamulla. Päivä kului nopeasti, normaaleissa keskiviikon askareissa. Illalla saimme nauttia jälleen huippu ilallisen, huippu seurassa Otodoilla. Häämatkalle tänne Mombasaan Nairobista saapunut paristunta Charles ja Miriam sekä Jane ja Jaret sekä Paul perehdyttivät meitä enemmän Kenialaiseen hääkulttuuriin.


Otodojen koti. Kodit ovat täällä siis tavallisesti vain yksi huone. Vasemmalla Jaredin takana on sänky Janen takana on tavaran säilytys tila, minun ja Noelin takana keittiö. Sohva kalusto sekä kirjahylly (toinen vielä ovensuussa) mahtuvat vielä hyvin huoneeseen. Ruokapöytänä tavallisesti toimii sohvapöytä.

Huh, nyt alkaa kyllä Noelin kuorsaus kuulostaa niin houkuttelevalta, että taidan itsekkin käydä levolle. Huomenna on jälleen paljon touhua. Mutta jatketaan lisää huomenna...torstaista. Lala salama!


Aika kulkee aivan liian nopeasti! Kun nyt jatkan kirjoittamista on jo tiistai. On ollut vain niin kiire etten ole koneen ääreen ehtinyt istahtaa. Tänäänkin olin lähdössä tapaamaan vielä viimeisiä kertoja tuttaviamme kylään, mutta Tonille nousi niin korkea kuume jälleen, etten päässytkään lähtemään. Nyt hän nukkuu. Sänky täristen heräsimme, hänen horkatessa vierellä. Särkylääke toivottavsti mahdollistaa lääkäriin lähdön kohta. Hänellä alkoi flunssa viime torstaina, kuume vaivasi perjantaista lauantaihin. Nyt se palasi jälleen tosi voimakkaana. Mutta mihin jäinkään kirjoituksessa viimeksi...


Torstaina Toni oli päivän liikenteessä. Itse en muista mitä koko päivänä edes tapahtui, taisi olla niin tavallinen torstai!


Perjantaina kuu oli täydellisen täysi, joten vesi on kaikkein matalimmillaan silloin. Tämä tieto siksi, että Nomandin rannalta noin 10 minuutin rauhalisen venematkan päässä on valkoinen hiekkasaari Robinson Island, se tulee näkyville laskuveden aikaan. Tuttavamme Rasidin kautta järjestimme Noelille yllätysretken saarelle kaloja katsomaan. Matkasimme lasipohjaveneellä, joten näimme kaiken kauneuden jo veneestäkin. On hulppea tunne olla ”keskellä Intian valtamerta” kun ranta häämöttää toisella puolella ja tummansininen kuohuva syvämeri hohtaa toisella puolella. Valkoisella hiekkalla voit levätä tai nauttia lounaan (jos olet sen pakannut mukaan), vesi joka on mielettömän kirkasta ja puhdasta ulottuu vain matallimmillaan polveen saakka. Muutaman metrin päässä veden alta löydät kauniit korallit upeine kaloineen ja meren elävineen. Rasid ui Noelin kanssa kirkkaassa vedessä meidän lähtiessä snorklaamaan. Uskomattoman kauniit riutat! Yhdet parhaista mitä olemme nähneet. Suurista kaloista ei tarvitse olla huolissaan, sillä ne eivät syvästä vedestä tule riutan matalalle puolelle. Veneen kapteeni snorklasi kanssamme ja etsi korallien koloista meille nähtäväksi erilaisia kaloja ja hummerin sekä simpukoita. Hän toi ja avasi meille merisiilin joten ympärillemme kerääntyi valtava kalaparvi noukkimaan herkku ateriaa aivan käestämme.


Valitettavasti matkan järjestäjät olivat arvioineet saarelle saapumis ajan aivan liian myöhäiseksi, joten emme kerenneet tästä mielettömän ihanasta retkestä täysin nauttia. Vesi nousi pian ja saari peittyi. Oli jännittävän tuntuista uida lämpimässä matalikossa, kun yhtäkkiä aalto toikin kylmän veden ympärillesi kaukaa mereltä.


Vaikka meri on kauniin sininen ja joskus jopa turkoosi rannalla, niin tämän saaren ypärillä se oli kirkas ja kauniipi kuin kuvitella saattaa. Kaikkien jotka tulevat Dianille kannattaa käyttää tämä luonnon kauneus hyödykseen tekemällä snorklaus retki, tietysi veden tulee olla ”oikealla korkeudella”.


Hetkiä veneestä, kauppias lainelaudallaan, kapteeni syöttää kaloja lasin alla.

Veneen kapteeni apurineen, vesi nousee mereltä päin (Saari on juuri ja juuri peittynyt. Olemme rannasta alapuolen kuvan matkan päässä!)

Koska perjantai 12.12 oli itsenäisyyspäivä täällä Keniassa, oli myös yleinen vapaapäivä. Ihmisiä oli runsaasti nauttimassa kauniista päivästä rannalla.


Itse nautimme jäätelön Nomandilla ja kiirehdimme kotiin Tonin pahenevan olon vuoksi.


Lauantaina Toni oli niin huonossa kunnossa, että joutui lepäävään koko päivän kotona. Me Noelin kanssa jo aamusta lähdimme likkenteeseen. Puolenpäivän jälkeen ystävämme Meg ja Reigan tulivat uimaan Noelin kanssa takapihan altaalle. Nauttivat kovasti veden viilentävästä tunteesta, vaikka eivät osaakkaan uida. Noel hyppi onneessaan altaaseen ja unohti välillä huomioida ystäviään, niin innoissaan hän uimisesta on. Hän on oppinut jo monta uutta temppua kuten voltin ja käsilläseisonnan vedessä sekä aina yhtä vaikuttavan mahapaukku tyylillä hypyn altaaseen! Rakkaus sukeltamiseen on syntynyt, altaanpohjalta hän hakee vaivatta muovi eläimensä.

Meg 11v ja Reigan 4v ovat sisarukset. Krokotiili saatiin taas käyttöön, kun Toni paikkasi sen superliimalla.

Uimasta kiiruhdimme salin siivoustalkoisiin. Noel pääsi myös leikkimään Reiganin kotiin, korjaamaan pyörää ja maistelemaan luumuja.

Kaupan kautta kiiruhdimme kotiin matatulla. Toni oli aloittanut jo iltapalan uusien ystäviemme Kenin ja Salomen kanssa. Ken on meidän kananmunamyyjä. Hän siis työkseen kiertää pyörällään ympäri Ukundaa ja Diania myyden tarakaltaan kananmunia. Heillä on kaunis parin kuukauden ikäinen tyttö.

Olen aina haaveillut saavani pitää omana kaunista tummaa lasta. Kerroin tästä ja meille mahdollisuudesta adoptoida lapsi tai lapsia Rasidille. Hän vakavana kysyi haluanko, että hän etsii minulle paikallisen lapsen.


Sunnuntai ei ollut lauantaita rauhallisempi. Normaali rutiinien jälkeen lounaalle tuli Kennedy. Iltapäivästä kiiruhdimme rannalle, ystävämme järjesivät rantajuhlat. Kaikki toivat mukanaan pientä syötävää, uimme ja pelailimme. Mukava ilta joka kruunasi Stefanon lava-auton lavalla matka kotiin.


Rantapalloa, ystävämme Jane (vasemmalla), pojat, Janet ja tytär Diana, ystäviämme täältä, englannista ja saksasta sekä sveitsistä

Maanantaina käytiin hyvästelemässä Dianilla tuttuja kauppiaita ostaen tuliaisia tuotavaksi. Kävimme ihailemassa krokotiilejä (pieniä ja isoja)  ja paikallisia käärmeitä läheilellä farmilla.


Muutama asia jonka haluan kirjata muistiin. Noel on oppinut jo niin hyvin (omaa) englantiansa, että voi keskustella ihmisen kanssa yksinkertaisin lausein. Voimme hyödyntää hänen taitoaan käyttämällä häntä ”puhemiehenä”. Esimerkiksi jos olemme jonkin ihmisen menoista (jotka ei meille kuulu) kiinnostuneita voimme hyvin pyytää Noelia kysymään, kätevää.


Ihmiset ovat täällä köyhiä, eikä heillä pienistä rahoistaan ole mahdollisuus useinkaan ostaa itselleen herkkuja. Käytännöllisen ratkaisun teki eräs äiti joka laittoi mansikan makuista hammastahnaa hammasharjaan (jota ilmeisesti käyttä koko perhe!)  ja antoi pienelle pojalle imeskeltäväksi sen kuin tikkarin!


Tänään sitten on jälleen pysytty kotona. Itse asiassa pidin tauon tänäänkin kiroittamisessa, sillä kävimme lääkärissä. Tonin lämpö nousi lähes 40. Nyt hän lepää tuolla ylhäällä, meidän ollessa altaalla, Noel on uimassa.


Aika kuluu nopeasti, kun on paljon touhua. Ensiviikon jälkeen olemmekin jo Suomessa. Kuitenkin vielä on monta hienoa hetkeä ja tapahtumaa edessä täällä. Kuulemisiin!