Uusi ”jännittävä” asia arjessamme on täällä vedensuodattaminen joumakelpoiseksi. Viimeksi raahasimme, tai oikeastaan ajoimme autolla vesikanisterit kyydissä kapasta kaiken juoma-ja ruuanlaitto veden. Koska nyt meillä ei ole mahdollisuutta ostaa autoa (vuokraus on tosi kallista), päätimme tilata matkaamme internetistä Neroxin vedensuodattimen, välttyäksemme tuskaisilta vedenhaku matkoilta. Hyvin on pieni levy veden puhdistanut, ainakin toivon niin, todella suositeltava ostos kaikille pitkäksi aikaa ulkomaille matkustaville. Meillä ei tässä talossa hanavettäkään keittämisen jälkeen pysty juomaan, joten suodattaminen tai ostovesi on ainoat mahdollisuutemme.


Muutamia maininan arvoisia asioita täältä on ihanan rehevä ja kauniin vihreä luonto ja värikkäät kukat jotka ovat todella kauniita vielä sadekauden jälkeen.


Mikä on ihanin ääni mihin voit itsesi kuvitella aamulla heräävän? Vai onko se hiljaisuus? Me tiedämme, kukko huutelee herätystä lähistölle, lunnut heräävät laulamaan ja suloiset vuohet jotka olemme saameet pihapiiriimme määkimässä. 3 höpsöä karjaeläintä kipittelee rakennustyömaan seassa ihastuttamassa. En tiedä kenen ne ovat, mutta ihania kuitenkin, pieniä hoidettavia ressukoita. Tosin vuohia täällä voi nähdä joka puolella, kadun varsilla vaeltelee laumoja vuohia sekä lehmiä ruohoa syömässä.


On myös mukava, että naapurissamma vierailee isäänsä tervehtimässä muutaman päivän ajan paikallisia lapsia, heistä on leikkiseuraa Noelille.


suomalainen, afrikkalainen vai englantilainen jalkapallofani?

Maanantaina kävin haistelemassa hieman Ukundan keskustan tuoksuja, pienen mutaisen kujan varrella on paljon erilaisia kojuja ja kioskeja hedelmän myyjistä, levykauppoihin ja kampaamoihin. Löysin kaksi vatia pyykinpesua varten. Olin mukava päästä taas perinteiselle ”nyrkkipyykille”, ehkei niin puhdasta, mutta miellyttävää ajanvietettä.


Niinkään mukavaa ajanvietettä ei ollukaan meidän illan ”liha-show”, 2 kiloa nautaa paikallisesta lihakaupasta hinkutettiin super tylsällä veitselle lautasen nurjanpuolen päällä. Hyvistä keittiövälineistä kuten astioistakin on meillä pula, huh meinasi mennä hermo!

Suomesta tuodut ilmapallot on tosi ”kova sana” täällä!, kuvassa Amida. Hänen isäntä on naimisissa nykyään ranskattaren kanssa Ranskassa ja näkee näin ollen kahta tytärtään vuodessa vain muutaman päviän ajan.

Pojat paistamassa lihan palasia pakastimeen. Koska ruuanlaitto on mielestämme täällä yksi järkyttävimmistä tehtävistä. Valmistamme yleensä kerralla valtavan määrän ruokaa pakastimeen myös jäädytettäväksi. Huomaatko muuten Tonin tyylikkään asusteen, otsalampun! Keittiömme on todella hämärä ja sähkökatkot ajava meidät joskus pimeyteen joten hyvä varustus on aina haastavissa tehtävissä tärkeä.

Tiistai on meidän laiskottelu päivä...maanantain lisäksi. Ei siis mitään mainittavaa, lukemisen ja uima-altaan lisäksi.


Noel tosin näyttää siltä, että hänellä on vesirokko. Hyttyset inisevät pistämään meitä iltaisin ja öisin. Sänkyämme ympäröiväkään verkko ei suojaa meitä näiltä hirvittäviltä olioilta. Offi jäi matkalaukusta.


Keskiviikkona käynnistyi varsinainen arkirytmimme, tarkoitus miksi olemme täällä. Noel heräsi silmät kirkkaana aamuun ja ilmoitti lähtevänsä tapaamaan uusia ja vanhoja tuttujamme Ukundan kylään meidän kanssa. Ensin työ, sitten huvi hän ilmoitti! Toisin sanoen ensin palvelukseen, sitten uimaan! Aurinko ajoi tosin meidät arkanahkat pian hedelmäkaupan kautta kotiin. Ukundassa on aiemmin ollut valtavan hyvä markkina-alue hedelmillä ja vihanneksilla notkuvista pöyditä, nyt ne ovat hävinneet. Muutamia on vielä jäljellä, mutta se paikka mihin eksyimme oli kamala. Kuraisia tomaatteja, tummuneita banaaneja ja parvi kärpäsiä pörräämässä ympärillä sillä hedelmien ja vihannesten seassa myytiin erilaisia kuivattuja kaloja, ei enään sinne!


Illalla tapasimme pienen osan ystäviä salilla. On ollut mukava huomata kuinka he todella ovat odottaneet meitä, erityiseti Noelia.


Torsai toisti toisia päivä, tosin ilalla siistiydyimme kokoukseen. Vaikka Noel on aika lailla unohtanut viimeksi jo melko hyvin oppimansa englannin, hän vastasi omatoimisesti kokouksessa englanniksi. No, eiköhän se vieraskieli jostain mielen sopukoista kaivaudu esiin pikkumiehenkin avuksi. Toivottavasti myös minun avuksi, sillä saapuessamme meinasimme saada vaikeuksia huonon kielitaitoni vuoksi. Passintarkastuksessa, viisumimaksujen yhteydessä virkailija kysyi olemmeko tulossa töihin maahan. Vastasin varmasti, että kyllä, sillä ymmärsin hänen kysyneen olemmeko tulleet takaisin. Mitä yhteistä on working ja back sanalla? Onneksi Toni pelastaa meidät aina pulasta.